Kissakuvahaasteen tämän viikon aiheena on PEHMEÄ

"Pehmeä kuvaa monen kissan turkkia, mutta myös luonnetta. Usein sillä hurjimmallakin kollinroikaleella tai kiivaimmalla emokissalla on myös pehmeä puoli."

Kyllä minäkin olen ihana ja pehmeä, niin luonteeltani kuin turkiltani. Mutta ettei menisi aivan omakehun puolelle, (vaikka kuka sen kissan hännän nostaa, ellei...vaikka eihän mulla ole häntää ollenkaan !) laitetaan tähän kuva Meidän Vanhasta Harmaasta joka oli löytökissa. Missä lie viettikään villiä kollinelämää elämänsä alkuajat. Kotikissaksi muutettuaan, se tuimasta ilmeestään huolimatta oli varsin pehmeä ja hellä. Minut se monta kertaa löylytti, mutta täytyy myöntää, aivan aiheesta. Olin nuorempana aika riiviö toisinaan. 

Vanha Harmaa piti myös oikeudenmukaisesti kuria ja järjestystä meidän koirille. Mutta pentuihin se suhtautui erittäin huolehtivaisesti. Minä en ole koskaan koiranpennuista perustanut, pysyttelen mielummin pois niiden tieltä. Vanha Harmaa sensijaan hoiti ja koulutti monta eri rotuista pentua. Välillä kokonaisen pentueen. Tässä kuvassa on viimeisin pentu, Rasa. Sitä ei Vanha Harmaa jaksanut aikuiseksi kasvattaa, sillä vanhuus ja sairaus tuli, yli viidentoista vuoden jälkeen. Muistona kuitenkin kuva jossa Vanha Harmaa tarjoaa pehmeän pieluksen pennulle.