Tällä viikolla Kissakuvahaasteen aiheena on Laukku, Reppu tahi Kassi

Kyllä minäkin tykkään kaikenlaisista laukuista ja kasseista. Nykyisin lempipaikkojani on maata koulureppujen päällä. Siitä ei valitettavasti ole kuvaa, sillä niiden päältä minut häädetään pikapikaa pois.

Paperikassi on kiva, koska sen sisälle voi piiloutua ja se rapisee ihanasti ja sitten kun kyllästyn siihen, voi sen vaikka repiä kappaleiksi !

Kissakuvahaasteen tämän viikon aiheena on PEHMEÄ

"Pehmeä kuvaa monen kissan turkkia, mutta myös luonnetta. Usein sillä hurjimmallakin kollinroikaleella tai kiivaimmalla emokissalla on myös pehmeä puoli."

Kyllä minäkin olen ihana ja pehmeä, niin luonteeltani kuin turkiltani. Mutta ettei menisi aivan omakehun puolelle, (vaikka kuka sen kissan hännän nostaa, ellei...vaikka eihän mulla ole häntää ollenkaan !) laitetaan tähän kuva Meidän Vanhasta Harmaasta joka oli löytökissa. Missä lie viettikään villiä kollinelämää elämänsä alkuajat. Kotikissaksi muutettuaan, se tuimasta ilmeestään huolimatta oli varsin pehmeä ja hellä. Minut se monta kertaa löylytti, mutta täytyy myöntää, aivan aiheesta. Olin nuorempana aika riiviö toisinaan. 

Vanha Harmaa piti myös oikeudenmukaisesti kuria ja järjestystä meidän koirille. Mutta pentuihin se suhtautui erittäin huolehtivaisesti. Minä en ole koskaan koiranpennuista perustanut, pysyttelen mielummin pois niiden tieltä. Vanha Harmaa sensijaan hoiti ja koulutti monta eri rotuista pentua. Välillä kokonaisen pentueen. Tässä kuvassa on viimeisin pentu, Rasa. Sitä ei Vanha Harmaa jaksanut aikuiseksi kasvattaa, sillä vanhuus ja sairaus tuli, yli viidentoista vuoden jälkeen. Muistona kuitenkin kuva jossa Vanha Harmaa tarjoaa pehmeän pieluksen pennulle.

Tällä viikolla kissakuvahaasteessa on aiheena tarina. Nämä kuvat ovat ajalta kun olin vielä ihan pikkuinen. Sain lahjaksi uuden kissapetin. Kuinkas sitten kävikään...

Tämähän on kiva. Melkein minunnäköiseni kisunnaama tässä petissä.  

UUPS! Mitäs nyt ?!! Tämähän kaatuu !

Miten noloa. Mikä ihmeen keikkupeti tämä on.

Käy tämä näinkin. Köllöttelen sitten tämän pohjan päällä.

Kissakuvahaaste 62

Tällä viikolla aiheena on tyylikäs. Jokainen kissa osaa poseerata ja esitellä parhaimpia puoliaan. Eri juttu on sitten se esitteleekö se niitä kameralle.

  Tyylikäs!!? Ihana aihe kissakuvahaasteessa ! Minähän olen luontainen kyky poseeraamisessa. Katsokaapa tätä !

Seuraava kuva ei ole täysin onnistunut, sillä taisin innostua vähän liikaa ja laitoin kauniin naamani liian lähelle kameraa. Mutta näkyvät siinä sentään TYYLIKKÄÄT viikseni.

Lopuksi ihan tavallinen perusposeeraus. Muuten onnistunut, mutta salamavalo häikäisi silmiäni.

Kissakuvahaaste 61

Tällä viikolla aiheena on ruokailu. Tämä elämän välttämättömyys on kissoillekin usein iso tapaus. Oli kyseessä sitten harvinaisen nirso hienohelma, tai ennakkoluulottomastii kaikkeen ruokaan suhtautuva pikkuahmatti.

Meillä ei aina tuo ruokapalvelu toimi kovin hyvin. Minun pitää usein vihjata, että saisko niitä raksuja kuppiin. Kuten alla olevista kuvista näkyy...

Puskempas tuota Kiss-Kiss purkkia, siellä on minun raksut, jospa palvelija huomaisi tulla tarjoilemaan. Ja kehräystä peliin myös. HRRR-HRRR-RRR

Kyllä se nyt kestää. Ketään ei tule. Ihan tässä julmistuu.

No, vihdoinkin ! >Njammnjamm* >rousk*

Syksyisin kun hirvenmetsästys alkaa, meillä koittaa kissanpäivät. Tässä kuvassa muutama syksy sitten Vanha Harmaa on suorittamassa lihan laaduntarkkailua. Nyttemmin Harmaa on muuttanut kissataivaaseen. Onkohan siellä yhtä hyvät oltavat ?

Kuuskymppisen Kissakuvahaasteen aiheena on tällä kertaa kerrassaan valokuvauksellinen huti. Jokaiselle kissa kuvaajalle varmasti tuttu kaveri.

Kyllä toki meiltäkin löytyy aiheeseen sopivia otoksia. Minun ihmiseni on innokas tähtäilemään kamerallaan. Tähtäystaitojen kanssa on välillä vähän niin ja näin. Kuten alla oleva kuva todistaa. Kuvan ottaminen kesti niin kauan, että kurottauduin jo lähemmäs kameraa kurkistamaan, mikä siinä kestää.

Tässä toisessa istuin jälleen poseeraamassa kameralle, kun mokoma koiranpentu tuli siihen nuuskimaan minua. Katsoin parhaaksi poistua kuvasta. No, tuommoinen ihan päätön otos siitä sitten tuli.

On hiukan noloa aloittaa osallistuminen Kissakuvahaasteeseen tällaisilla kuvilla... Minusta olisi ollut aivan ihastuttavia kuvia pariin aiempaan aiheeseen. Mutta minkäs teet. Oma ihmiseni on ollut niin saamaton, eikä - pyynnöistäni huolimatta ole aloittanut minulle omaa blogia. Kuitenkin parempi myöhään, kuin ei silloinkaan. Vai miten se meni.